All things come to an end

Niin vain viisi kuukautta livahti ja vaihto-opinnot Brysselissä tuli lusittua. Tämän postauksen jälkeen tämä blogi hiljenee ainakin vaihto-päivitysten osalta. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, jos jompikumpi innostuu kirjoittelemaan syntejä syviä tai muuten vaan ryhtyy harrastamaan filosofista pohdiskelua.

Joulukuussa päättyneen lukukauden jälkeen väsyneet opiskelija-parat saivat nauttia hyvin ansaitusta joululomasta ja aloittaa täysipäiväisen valmistautumisen tammikuun tenttirupeamaan. Tutusta Lappeenrannan mallista poiketen Belgiassa tenteille pyhitetään kokonainen kuukausi, mutta tuon kuukauden aikana myös tentitään koko syyslukukausi kerralla. Keskiverto opiskelija siis tekee tuon kuukauden aikana noin 10 tenttiä, riippuen kurssien pisteytyksestä, joka yleensä on kolme krediittiä. Missatun tai muuten vaan puihin menneen tentin voi seuraavan kerran tehdä sitten kevätlukukauden päätteeksi samassa rysässä toisen lukukauden tenttien kanssa, joten laiskuus tai välinpitämättömyys kostautuu kerryttämällä jo valmiiksi kohtuullisen raskasta tenttirupeamaa. Alkuun ajatellen kuukausi tenttien tekemiseen kuulostaa ihan hyvältä käytännöltä, mutta kun ajattelee, että opiskelija joutuu opiskelemaan päällekkäin useaa eri aihetta samaan aikaan, niin kotimaasta tuttu viikon kiroilu kahden päivän nollauksella ja mahdollisuus tenttiä rästejä pitkin lukukautta on loppujen lopuksi aika toimiva järjestelmä.

Suomi – Belgia 1-0

Kuten aikaisemmin totesin, niin 90 % kursseista on kolmen ECTS:n kursseja. Kun yksi kurssi kestää koko lukukauden tarkoittaa se, että yhtä ainetta opiskellaan kerran viikossa. Tästä taas päästään siihen, että yhden viikon aikana opiskelijalla on kurssimäärästä riippuen 8-10 luentoa, kaikki eri aiheista. Kuulostaako sekavalta? Syystäkin! Ainakin itse mieluummin vedän reilumman paketin ja vähemmän aineita, useampaan periodiin jaettuna, kun yritän handlata tuon kaltaista sekametelisoppaa kolmen kuukauden ajan.

Suomi – Belgia 2-0

Normaali tentin kesto on kaksi tuntia LUT:sta tutun kolmen tunnin sijaan. Kysymyksen ovat aika tarkasti kohdennettuja ja ainakin omissa tenteissäni vielä erikseen kerrottiin, mitä vastaajalta halutaan. Esimerkiksi eräässä kysymyksessä kehotettiin kertomaan viitekehyksen käyttötarkoituksesta, ei siitä mitä viitekehys pitää sisällään. Vastaajan ei siis odoteta latelevan kaikkea aihepiiriin liittyvää maan ja taivaan väliltä ja kalastelevan irtopisteitä ympäripyöreillä vastauksilla, vaan vastaavan kysymykseen lyhyesti ja ytimekkäästi. Näin ollen kuuden kysymyksen tentistä selvisi näinkin fiksu ja filmaattinen kaveri mukavasti 75 minuutissa, kaikkiin kysymyksiin asiantuntevasti vastaten. Lisäksi ei tarvitse pelätä, että unohtuisi ilmoittautua tentteihin, kun kursseille ilmoittautuessa tulee sen tehneeksi samalla kertaa.

Suomi – Belgia 2-1

Vaatimustaso, kurssien sisältö ja opetusmetodit olivat kaikilla kursseilla samankaltaiset: maisteritasolla aika peruskauraa, ryhmätyö per kurssi ja tentti päälle. Sinänsä vaihto-opintoihin sopiva tahti, koska kaiken rehellisyyden nimissä opiskelija pääsee aika helpolla, jos vertaan omiin maisterivaiheen opintoihini. Vahvistuksen epäilyihini sain useammalta eri kansalaisuutta edustaneelta opiskelija-kollegalta, joten tätä en perusta ihan tuulesta temmattuun mutuun. Oikeasti haastavinta oli mielestäni tehdä 10 sivun ryhmätyö 5-6 hengen ryhmissä. Kotimaasta tuttu ”tee sä toi ja mä teen ton niin lähetä se mulle sit tuntii ennen dedistä ja mä paan sen sit proffalle” ei enää toiminutkaan, vaan saadakseen edes jollain tavalla järkevän kokonaisuuden kasaan ryhmän on pakko työskennellä yhdessä. Yleisesti ottaen koen kuitenkin, että rakas kotiyliopistoni otti pongot tässä sarjassa.

Suomi – Belgia 3-1

Yhteenvetona tenttikuukaudesta: vaihto-opiskelijalla oli kivasti luppoaikaa, koska helpolla pääsi. Rivisoturi taas hikoilee kuukauden ja yrittää olla sotkematta Porterin arvoketjua, BGC-matriisia, kysyntä- ja tarjontakäyrää sekä tiimin elinkaaren vaiheita keskenään.

Over and out!

Reissaaminen on kivaa

Yksi asia mitä odotin paljon vaihdosta oli matkustelu ja tätä onkin tullut sopivassa määrin tehtyä. Belgian sisällä on tullut käytyä kaupungeissa Antwerp, Leuven ja Ghent. Näistä ehdottomasti kivoin oli Antwerp, koska siellä on niin paljon shoppailumahdollisuuksia. Vielä pitäisi ehdottomasti käydä kaupungissa Brugge, jota kuvaillaan hyvin romanttiseksi kaupungiksi. Suosittelen muuten samannimistä leffaa, se oli hyvä ja se on yllättäen kuvattu kyseisessä kaupungissa.

Ghent

Belgiassa on hyvin helppoa matkustaa toisiin kaupunkeihin, koska välimatkat eivät näihin ole kovin pitkiä ja juna kulkee sujuvasti kaikkialle. Matkat kannattaa tehdä aina viikonloppuisin, koska junalippu on tällöin halvempi. Minulle ja kaverilleni kävi kyllä köpelösti, kun yritetettiin päästä halvemmalla. Ostettiin sellainen 10 matkan Go-pass, jolloin matkan hinnaksi tuli aina 5 euroa. Mutta kappas vaan, se olikin alle 26-vuotiaille ja saatiin maksaa tarkastajasedälle sievoinen summa yhdestä reissusta. Ei me voitu tietää :D Eli jos muutat Belgiaan, kannattaa olla nuorempi kuin minä!

Muissa maissakin on tullut pyörähdettyä, kuten Hollanti ja Saksa. Hollannissa päämäärä oli yllättäen Amsterdam, jonne reissu tehtiin 50 erasmus-vaihtarin voimin. Totesin kyllä, että on kivempaa tehdä reissuja pienemmällä porukalla. Reissun hinta oli kuitenkin hyvin pieni, mikä sai meidät sinne lähtemään. Majoitus oli hostellissa, joka oli aivan red light districtin vieressä ja hostelli oli uskonnollinen eli siellä ei saanut juoda ja kaiken päälle olisi päässyt vielä iltaisin raamattupiiriin, jos olisi halunnut. Mielenkiintoinen paikka :D Yleisesti ottaen Amsterdamissa riitti ihmeteltävää pienelle suomalaiselle tytölle, kun niin kuin kaikki varmasti tietää, on siellä moni asia sallittua mitä muualla ei ole.

Amsterdam

Pyörähdimme myös Saksan maalla Berliinissä moikkaamassa ihanaa pariskuntaa. Hassuinta siirryttyämme Saksan puolelle oli se, että yhtäkkiä ymmärsin ympärillä olevien puhetta. Olin niin tottunut siihen Belgiassa, etten ymmärtänyt mitään mitä ympärillä puhutaan. Olin siis innoissani ja tuli palava hinku muuttaa Saksaan ja nimenomaan Berliiniin, koska se on niin ihana paikka :) Reissu koostui hienoista nähtävyyksistä ja mahtavasta seurasta.

Berlin

Koska palaamme vielä tammikuun ajaksi Belgiaan tekemään tentit, niin ainakin yksi reissu ulkomaille täytyy vielä tehdä. Suunnitelmissa on Lontoo, koska en ole harmikseni siellä vielä ikinä käynyt. Junalla pääsee sinne helposti ja nopeasti ja kohtuu edullisesti.

- Tuuli

Suomi vs. Belgia

Nappasin idean vertailla plussia ja miinuksia kahdesta eri maasta hyvän ystäväni blogista ja päätin tehdän samanlaisen listan itsekin :) Lista alkaa ensin asioilla, mitkä Suomessa on kivempaa ja mitä en jää kaipaamaan Belgiasta ja toinen osa toisin päin.

Suomessa kivempaa

-       Voi maksaa pankkikortilla, tietysti Belgiassa voi maksaa pankkikortilla, mutta sitten sen pitäisi olla belgialainen pankkikortti, jonka saaminen on hyvin haasteellista. Vaihdossa on joutunut makselemaan aika paljon luotolla ja käteisen pitäminen mukana on ollut elinehto.

-       Vähemmän byrokratiaa, Belgiassa tykätään tehdä asiat melko vaikeasti. Esimerkiksi jätimme suosiolla rekisteröitymisen Belgiaan väliin, koska tämä olisi vienyt monta kuukautta ja olisimme tässä onnistuneet suurinpiirtein siinä vaiheessa, kun muutto Suomeen tulisi ajankohtaiseksi.

-      Ei liikaa mukulakiviä, en ymmärrä kuka pystyy Belgiassa kävelemään korkkareilla :D

-      Vähemmän sadetta, vaikka Suomen ilmasto ei olekaan täydellinen, en jää Belgiasta kaipaamaan jatkuvaa sadetta.

-      Ymmärtää puheen ympärillä, Belgiassa puhutaan ranskaa ja hollantia, joista kumpaakaan en ymmärrä. Lisäksi palvelun saaminen englanniksi on välillä hyvin haastavaa. Apteekkireissut ovat olleet mielenkiintoisia, koska tuote on todella pitänyt tietää etukäteen, koska kysymällä ei käteen jää välttämättä oikea tuote. Tositarina :D

-       Julkisen liikenteen maksut, vaikka Belgiassa on opiskelija, mutta on yli 26 ei julkisissa kulkuneuvoissa saa mitään alennusta. Esim. opiskelijalle kuukausilippu maksaa yhteensä vuodessa noin 45 euroa, mutta yli-ikäiselle (niin kuin minä) on se 45 euroa per kuukausi.

    Belgiassa kivempaa

-      Kalja ja viini on halpaa, se on halpaa niin kaupassa kuin baarissa.

-      Viiniä saa ruokakaupasta, tämä on niin ihanaa.

-      Alkoholia myydään iltayhdeksän jälkeen, tämäkin on ihanaa.

-    Matkustaminen muihin maihin, tämä on niin paljon halvempaa sekä junalla että lentokoneella. Matkaetäisyydet moneen Keski-Euroopan maahan on hyvin pieniä. Muutamassa tunnissa voit löytää itsesi Pariisista tai Amsterdamista.

Enempää en tähän hätään keksi ja huomasin tykkääväni Belgiassa näköjään eniten kaljaan ja viiniin liittyvistä asioista, mielenkiintoista :)

- Tuuli

Kansainvälisyyttä hakemassa

Tähän mennessä vielä lyhyt vaihto-opiskeluaikani on saanut minut pohtimaan kansainvälisyyttä ja kansainvälistymisen syvintä olemusta. Minkälainen on aidosti kansainvälinen ihminen? Kuinka paljon kansainvälistyminen tänä päivänä aidosti merkitsee valmistumisen kynnyksellä olevalle opiskelijalle? Ja olenko itse kansainvälinen?

Yksi suurin syy miksi lähdin Brysseliin vaihtoon oli nimenomaan halu kansainvälistyä ja lisäksi tietysti saada kielitaitoa kehitettyä. Kokemuksena tämä on ensimmäinen konkreettinen kansainvälistymiseni, sillä ulkomailla ei ole tullut muuta kuin matkusteltua. Vaihtoaikaani on kulunut vasta vähän (alle 2 kk), mutta voin jo nyt sanoa, että tunnen olevani paljon kansainvälisempi kuin ennen tänne tuloani. Kielitaitoni on kehittynyt ja on ollut mahtavaa huomata, kuinka oma kansainvälinen minä on nostanut päätään.

Verkostoitumisen tärkeydestä on puhuttu jo vuosia ja olen tullut pohtineeksi sitä, että mitenkäs nuo kansainväliset verkostot kotimaisten verkostojen rinnalla. Olen luonnollisesti tutustunut suureen määrään niin vaihto-opiskelijoita ympäri Eurooppaa kuin paikallisiinkin opiskelijoihin. Nämä kontaktit voivat olla jonakin päivänä kullanarvoisia, mikäli löytyy halua päästä kotimaan ulkopuolelle töihin. Ikinä ei voi tietää onko joku näistä ihmisistä se, joka sinua suosittelee ja kenen avustuksella pääset tulevaisuudessa unelmiesi työpaikkaan töihin.

Olen tavannut myös jonkin verran vaihto-opiskelijoiden lisäksi täällä työskenteleviä nuoria. Tavattuani näitä ihmisiä, olen alkanut miettiä millainen on kansainvälinen ihminen. Synnytäänkö vai kehitytäänkö sellaisiksi? Tuntuu, että moni tapaamistani henkilöistä on sielultaan kansainvälinen. Voisiko olla, että ulkomailla olemiseen jää koukkuun ja kynnys kotimaahan paluuseen kasvaa ajan kanssa. Ajatus itselläni työskentelystä ulkomailla tuntuu hetki hetkeltä yhä houkuttelevammalta ja mahtavalta haasteelta, jonka haluaisin kokea. Olenko siis matkalla kohti koukuttumista, ken tietää.

Kuinka sitten työnhakutilanne, kun sinulla on osoittaa, että omaat kansainvälisyyttä. Ohitatko tällöin heittämällä vastustajasi? (Riippuu luonnollisesti haetusta työpaikasta). Tällainen merkintä ainakin osoittaa henkilön rohkeutta ja uskallusta heittäytyä uusiin haasteisiin sekä toimimaan mukavuusalueen ulkopuolella. Itse ainakin ilolla merkitsen hakiessani ensi kesän työpaikkaa merkinnän opiskelusta ulkomailla osoituksena kansainvälisyydestä ja toivoen sen vaikuttavan positiivisesti hakuprosessissa.

Mitäs sitten tulevaisuudessa? Haluanko töihin ulkomaille, ehkä. Haluaisin erityisesti parantaa saksan kielen taitoani, joten työpaikka Saksassa on erittäin houkutteleva ajatus. Ja mikä onkaan parempi paikka oppia kieltä, kuin maa, jossa sitä puhutaan. Palaessani Suomeen haluan ehdottomasti muuntautua sielläkin yhä kansainvälisemmäksi ja jatkaa siihen mihin Brysselistä lähtiessäni jään. LUT:ssa opiskelee vuosittain iso liuta ulkomaisia opiskelijoita ja olen tähän mennessä harmittavan vähän heihin tutustunut. Pyrinkin korjaamaan tilannetta ja ehkäpä voisin esimerkiksi hakea kansainväliseksi tuutoriksi ensi syksyksi =)

Kansainvälisin terkuin, Tuuli

Tämä blogi julkaistaan LUT:n ulkoisessa uutiskirjeessä kuukauden blogina.

Flunssaa, sadetta ja reissuja

Viimeiset kolme-neljä viikkoa flunssa ja minä olemme olleet erottomattomat kaverukset. Ystävyyttämme on lähentänyt erityisesti piirre nimeltä ”järjetön yskä”. Mahdollisesti ystävyys on syventynyt bronkiitiksi eli keuhkoputkentulehdukseksi. En voi tästä kuitenkaan olla 100 prosenttisen varma, koska en ole marssinut lääkärille erottamaan meidän parivaljakkoamme. Jos olisin Suomessa, olisin jo marssinut YTHS:lle valittamaan hieman rasittavaa ystävääni. Belgiassa ei kuitenkaan ole samanlaista systeemiä yliopisto-opiskelijoille ja olenkin joutunut pähkäilemään todenteolla mihin ihmeeseen sitä pitäisi mennä, jos tarve vaatii. Koulun puolelta sanotaan, että on ”pakollista” rekisteröityä johonkin monista terveysalan vakuutusyhtiöistä, mikäli haluaa hyödyntää terveyspuolen palveluita. Kuitenkin matkavakuutukseni korvaa kaiken tämänkaltaisen toiminnan. En siis ihan ole päässyt jyvälle miten tämä nyt ihan aikuisten oikeesti menee. Mutta koska flunssa alkaa vihdoinkin ottamaan hieman pesäeroa suhteestamme, en taida joutua tätä lääkäriongelmaa vielä ratkaisemaan.

Ilmasto on ollut täällä Brysselissä erittäin sateinen ja tuulinen viimeiset parisen viikkoa. Netistä kaivamani tiedon mukaan Belgiassa sataa yli 200 päivää vuodessa eli sateenvarjolle on todella käyttöä. Lisäksi kengät, jotka pitävät vettä ovat pakolliset. Ne ovat seuraavat ostoslistallani, sillä olen kulkenut pari päivää hyvin märissä kengissä :D Lämpötila täällä ei laske kovin alhaiseksi edes talvella. Pahimmillaan kylmimpinä päivinä laskee lämpötila pariin miinusasteeseen ja lunta saattaa tulla parina päivänä vuodessa.

Sateesta ja flunssasta huolimatta on myös hauskoja asioita koettu. Parisen viikkoa sitten kävimme Erasmus-reissulla kaupungissa nimeltä Leuven. Kaupunki sijaitsee Belgian keskiosassa ja se kuuluu Flanderin alueeseen. Kaupungissa toimii Leuvenin katolinen yliopisto, joka on kooltaa hyvin iso. Hienon näköinen pikkukaupunki.

Leuven Town Hall

Viime viikonloppuna olin tyttöjen kanssa päiväreissulla Antwerpenissä. Kaupungista löytyy vaikka kuinka paljon nähtävää ja shoppailtavaa. Kiersimme rankasta sateesta huolimatta katsomassa nähtävyyksiä ja kävimme myös muotimuseossa, joka oli kylläkin hieman pettymys. Täytyy tehdä vielä ehdottomasti uusintareissu tuonne, sillä nähtävää jäi vielä paljon =)

Centraal Station

Hieman kummallista muotia muotimuseossa :D

Olemme päässeet kokemaan myös paikalliset sitsit, joita kutsutaan täällä nimeltä Cantus. Cantus-sitsit ovat hyvin vanha perinne flaamilaisessa opiskelijakulttuurissa ja alun perin puhekielenä toimi latina. Seremonimestareina toimii ”senior”, joka johtaa iltaa ja ”cantor”, joka on illan viihdyttäjä. Sitseillä juodaan ainoastaan kaljaa ja hyvin paljon. Käytössä on myös punishmentit, johon kuuluu aina lisää kaljanjuontia. Lisäksi sitseillä oli paljon leikkejä, jotka myös yllättäen sisältävät kaljanjuontia. Yhtäläisyyksiä suomalaisiin sitseihin oli hyvin paljon, mutta muutaman jutun voisinkin rantauttaa suomalaisiin sitseihin mukanani ;)

Tärkeitä lausahduksia sitseiltä:

”Ad fundum” = meaning, drink your glass to the bottom. Finish it at once!

”Prosit” = cheers!

Kävimme eilen jalkapallo-ottelussa, jossa vastakkain taistelivat Anderlecht (kotijoukkue) ja Westerlo. Anderlecht voitti odotetusti 2-0. (Olimme siis luonnollisesti Anderlechtin puolella)

Jalkapallo-ottelu alkamassa

- Tulppu

Kielitaidon kartuttaminen koulunpenkillä

Jokaisen yliopisto-opiskelijan päätä enemmän tai vähemmän vaivaava kokonaisuus tutkinnossa on tunnetusti kieliopinnot. Ei varmasti niinkään sen vuoksi, että kukaan pitäisi kielitaitoa epäolennaisena, vaan lähinnä sen vuoksi, että pakollisten opintopisteiden saaminen on tehty turhauttavan hankalaksi. Vanhan kunnon Neuvostoliiton kanssa byrokraattisessa ketteryydessään ja joustavuudessaan kilpaileva Kielipalvelut (ent. Kielikeskus) on varmasti ottanut paikkansa jokaisen valmistuneen opiskelijan sydämessä.

Kysymykseni kuuluu: Onko Kielipalveluiden todisteltava tarpeellisuuttaan istuttamalla opiskelijoita tunnilla, kun vastaavan kielitaidon voi hankkia muutakin kautta itselleen paremmin sopivalla tavalla? Jos yliopisto muuten pystyy mukautumaan järkeviin ja tarkoituksenmukaisiin toimintatapoihin, niin miksi Kielipalvelut ei siihen kykene? Eikö tarkoitus kuitenkin ole, että opiskelijalla valmistuessaan on riittävän kattavat, riittävän laadukkaat tiedot ja taidot siitä aiheesta, jota hän on opiskellut?

Myönnetään nyt tässä vaiheessa, että itse olen aina suosinut ”learning by doing”-menetelmiä ”learning by learning”-metodien sijaan. Siksi saatan olla sitä mieltä, että käytännössä opittu kielitaito hakkaa luokkahuoneessa opitut, väkisin ulkoa opetellut epäkäytännölliset lauseenpätkät 10-0. On toki huomioitava, että tämä ei pidä paikkansa kaikkien kohdalla, mutta väitän silti, että moni opiskelija jakaa ajatukseni tehokkaista oppimismetodeista tässä asiassa.

Itse olen aina ollut järkyttävän huono kielien opiskelija. Englantia oppii nyt muutenkin, ruåtsin keskiarvoni oli lukion jälkeen muistaakseni 4,8 ja ranskaa jaksoin ahkerana maailmankansalaiskandidaattina opiskella viidenneltä luokalta aina lukioon asti, kunnes liika valinnanvapaus tuhosi senkin. Kyse ei kuitenkaan ole ikinä kohdallani ollut siitä, ettenkö pitäisi kielitaitoa tärkeänä asiana. Auktoriteetteja vastahakoisesti suhtautuvana olin vaan sitä mieltä, että pystyn hankkimaan vastaavat tai paremmat taidot muuta kautta. Nyt 10 vuotta myöhemmin olen edelleen tismalleen samaa mieltä: antakaa ihmisen oppia parhaaksi katsomallaan tavalla, kunhan hän täyttää osaamisvaatimukset!

Laskujeni mukaan olen nyt oleskellut Brysselissä 38 päivää. Tänä aikana yhdeksän vuotta sitten lopettamani ja sen jälkeen käyttämättömänä ollut ranskan kielen ”taito” on hankittu takaisin istumatta tuntiakaan sitä opiskelemassa (kyllä, Belgiassa puhutaan ranskaa). Myönnän, että se ei olisi ollut mahdollista ilman, että perusteet olisi joskus opeteltu, mutta jos en tänne tullessani muistanut, miten ostaa-verbi taivutetaan, niin sanoin lähtötason silloin olevan noin nolla. Olisinko pystynyt tähän istumalla luokkahuoneessa istumalla? En tiedä, mutta luultavasti en. Vietän täällä vielä reilut 100 päivää, joten oletan ranskan kielen taitoni kehittyvän edelleen. Samoin englannin kielen osaamiseni on opiskelun ja muiden vaihto-oppilaiden kanssa kommunikoinnin ansiosta lähes palannut sille tasolle, jonka saavutin työskennellessäni Yhdysvalloissa.

Kysymys: Kuinka monta opintopistettä kieliopintoja minulla on mahdollisuus saada tästä ”kielikurssista”? Vastaus on KOLME. Ja nekin pisteet myöntää avarakatseisuudessaan kauppatieteellinen tiedekunta vieraalla kielellä opiskelusta. Kielipalveluiden kontribuutio: zero pjoang!

En ole mikään asiantuntija, mutta olisin kuitenkin sitä mieltä, että jotain voisi tehdä toisin..

yt: niitti

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä

P.S. LUTssa suoritettavaan tutkintoon on mahdollista sisällyttää 10 opintopistettä työharjoittelua, käytännön oppimista. Toimisiko sama mahdollisesti Kielipalveluiden kohdalla?

Lomalaisesta paikalliseksi

Mitä suomalainen yleensä tekee, kun kaipaa pientä irtiottoa arjesta? Vetää pienet kekkulit on varmaan aika turvallinen veikkaus. Tai jos oikein haluaa repäistä, niin kerätään kasaan poika/tyttöporukka ja lähdetään vaikka Turkkiin tai Las Palmasiin ”kulttuurilomalle”, tutustumaan uuteen kaupunkiin tai jopa golfaamaan. No eihän siinä mitään, on ihan reilua ja kohtuullista, että elämä ei koko ajan ole sitä tasaisen paksua puurtamista ja että hyödyntää mahdollisuuden kiertää muutakin kun sitä tuttua tahkoa.

No mitäpä lomalla sitten tehdään? Ollaan koko ajan pienessä kekkulissa on varmaan aika turvallinen veikkaus. Jos mukana on perhettä tai tyttö/poikaystävä, niin kierretään totta kai vesipuistot lasten iloksi sekä kaikki mahdolliset kylän kaupat naisten mieliksi. Miesväki taas suosii paikallisiin oluisiin tutustumista ja rantakohteiden tarkkailua. Lähtökohtaisesti suomalainen on kuitenkin lomallaan koko ajan enemmän tai vähemmän päissään, syö joka ilta siinä rantabulevardilla ylihintaista hampurilaista tai ”paikallista perinneruokaa” ja viikon jälkeen kotiin palattuaan kärsii krapulasta ja järkyttävästä kahden tunnin aikaerosta ainakin seuraavat neljä päivää.

Kuulostaako tutulta? Ei se mitään, been there done that. Yllä kuvattu ilmiö nostaa päätään aina, kun menet kaupunkiin, jossa et vakituisesti asu. On kyseessä sitten matka Helsingistä Turkuun tai viikko Vegasissa poikaporukalla (jälkimmäisen reissun kuulostaessa jopa hauskalta).

Mutta mitä tehdä, kun tuossa kohdemaassa tai –kaupungissa pitäisi asua seuraavat viisi kuukautta? Miten tuosta AH niin ihanasta loma-moodista vaihdetaan sujuvasti kaupungin asukkaaksi ja jätetään shit-faced-moodi tyylikkäästi turistien hoidettavaksi? Itse yritän parhaillani juuri tätä!

On myönnettävä, että opiskelijan arki ei aina vastaa työtä tekevän ihmisen elämän menoa. Ja toisaalta ei ole yhtä oikeaa tapaa integroitua uuteen yhteisöön ja ympäristöön. Ja kun on tiedossa, että pysyvyys omalla kohdallani tarkoittaa viittä kuukautta, niin ”act like a local” ei aina ole päällimmäisenä mielessä. Väittäisin kuitenkin, että pyrkimällä aborginaaliin elämäntyyliin saa oleskelustaan huomattavasti enemmän irti ja kotiin palattuaan ymmärtää huomattavasti paremmin kahden eri kulttuurin välisiä eroja; miksi tietyt asiat ovat kuten ne ovat.

Muutamana päivä sitten sain ystäviltäni kummastuneita katseita, kun kerroin että en ole ensimmäisen kolmen viikon aikana juurikaan kiertänyt paikallisia nähtävyyksiä tai käynyt tutustumassa joka ikiseen pikkukylään Brysselin lähistöllä. Sen sijaan olen kuluttanut aikaani lähinnä kävelemällä ympäriinsä, elvyttänyt vähäistä ranskan kielen osaamistani, istunut kahviloissa, syönyt paljon patonkia, juonut jonkin verran erilaisia oluita ja ihan vaan ottanut rennosti. Jos olisin Belgiassa kaksi viikkoa, niin luultavasti olisin käyttänyt aikani eri tavalla. Toki nähtyään kaiken ”pakollisen” heti alkuun voi sen jälkeen keskittyä olennaiseen, mutta kuten todettu voi asiat tehdä monella tavalla. Mielestäni kuitenkin mahdollisimman nopea tutustuminen paikallisten elintapoihin, tavalla tai toisella, on parempi tapa, kun kahden kuukauden känni nähtävyyksiä kierrellessä.

Miten paikalliset sitten elävät? Tuntuu, että kaikki tapahtuu todella hitaasti. En mielestäni ole mikään säheltäjä, mutta välillä meinaa hermo mennä, kun mitään ei tunnu tapahtuvan. Oluen juonti on jonkinlainen koko kansan harrastus ja sitä tehdään koko ajan, aamusta iltaan. Toisaalta tällä tarjonnalla olisi synti tehdä jotain muuta. Kauppojen aikaisten sulkemisaikojen vuoksi kaupungilla liikkuu koko päivän paljon ihmisiä, mutta kahdeksan jälkeen vain baarien lähettyvillä on ihmisiä. Ihmiset puhuvat tuntemattomille (jopa epäilyttävän näköisille ulkomaalaisille, eli minulle) ilman pakokauhun omaista tarvetta paeta paikalta. Belgiassa syödään hyvin, mutta lounaana yleisin vaihtoehto on täytetty patonki. Hyvännäköisiä vaatteita ei näköjään ole tapana käyttää.

Integroituminen on lähtökohtaisesti aina hyvä juttu, oli kyse sitten uudesta elinympäristöstä tai baarituttavuudesta. Pintapuolinen lääppiminen antaa käsityksen siitä mitä on tarjolla, mutta kun oikein yrittää ymmärtää ja sopeutua, niin kokemuksista saa yleensä paljon enemmän irti.

-Ari