perjantai 4. helmikuuta 2011

All things come to an end


Niin vain viisi kuukautta livahti ja vaihto-opinnot Brysselissä tuli lusittua. Tämän postauksen jälkeen tämä blogi hiljenee ainakin vaihto-päivitysten osalta. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, jos jompikumpi innostuu kirjoittelemaan syntejä syviä tai muuten vaan ryhtyy harrastamaan filosofista pohdiskelua.

Joulukuussa päättyneen lukukauden jälkeen väsyneet opiskelija-parat saivat nauttia hyvin ansaitusta joululomasta ja aloittaa täysipäiväisen valmistautumisen tammikuun tenttirupeamaan. Tutusta Lappeenrannan mallista poiketen Belgiassa tenteille pyhitetään kokonainen kuukausi, mutta tuon kuukauden aikana myös tentitään koko syyslukukausi kerralla. Keskiverto opiskelija siis tekee tuon kuukauden aikana noin 10 tenttiä, riippuen kurssien pisteytyksestä, joka yleensä on kolme krediittiä. Missatun tai muuten vaan puihin menneen tentin voi seuraavan kerran tehdä sitten kevätlukukauden päätteeksi samassa rysässä toisen lukukauden tenttien kanssa, joten laiskuus tai välinpitämättömyys kostautuu kerryttämällä jo valmiiksi kohtuullisen raskasta tenttirupeamaa. Alkuun ajatellen kuukausi tenttien tekemiseen kuulostaa ihan hyvältä käytännöltä, mutta kun ajattelee, että opiskelija joutuu opiskelemaan päällekkäin useaa eri aihetta samaan aikaan, niin kotimaasta tuttu viikon kiroilu kahden päivän nollauksella ja mahdollisuus tenttiä rästejä pitkin lukukautta on loppujen lopuksi aika toimiva järjestelmä.

Suomi – Belgia 1-0

Kuten aikaisemmin totesin, niin 90 % kursseista on kolmen ECTS:n kursseja. Kun yksi kurssi kestää koko lukukauden tarkoittaa se, että yhtä ainetta opiskellaan kerran viikossa. Tästä taas päästään siihen, että yhden viikon aikana opiskelijalla on kurssimäärästä riippuen 8-10 luentoa, kaikki eri aiheista. Kuulostaako sekavalta? Syystäkin! Ainakin itse mieluummin vedän reilumman paketin ja vähemmän aineita, useampaan periodiin jaettuna, kun yritän handlata tuon kaltaista sekametelisoppaa kolmen kuukauden ajan.

Suomi – Belgia 2-0

Normaali tentin kesto on kaksi tuntia LUT:sta tutun kolmen tunnin sijaan. Kysymyksen ovat aika tarkasti kohdennettuja ja ainakin omissa tenteissäni vielä erikseen kerrottiin, mitä vastaajalta halutaan. Esimerkiksi eräässä kysymyksessä kehotettiin kertomaan viitekehyksen käyttötarkoituksesta, ei siitä mitä viitekehys pitää sisällään. Vastaajan ei siis odoteta latelevan kaikkea aihepiiriin liittyvää maan ja taivaan väliltä ja kalastelevan irtopisteitä ympäripyöreillä vastauksilla, vaan vastaavan kysymykseen lyhyesti ja ytimekkäästi. Näin ollen kuuden kysymyksen tentistä selvisi näinkin fiksu ja filmaattinen kaveri mukavasti 75 minuutissa, kaikkiin kysymyksiin asiantuntevasti vastaten. Lisäksi ei tarvitse pelätä, että unohtuisi ilmoittautua tentteihin, kun kursseille ilmoittautuessa tulee sen tehneeksi samalla kertaa.

Suomi – Belgia 2-1

Vaatimustaso, kurssien sisältö ja opetusmetodit olivat kaikilla kursseilla samankaltaiset: maisteritasolla aika peruskauraa, ryhmätyö per kurssi ja tentti päälle. Sinänsä vaihto-opintoihin sopiva tahti, koska kaiken rehellisyyden nimissä opiskelija pääsee aika helpolla, jos vertaan omiin maisterivaiheen opintoihini. Vahvistuksen epäilyihini sain useammalta eri kansalaisuutta edustaneelta opiskelija-kollegalta, joten tätä en perusta ihan tuulesta temmattuun mutuun. Oikeasti haastavinta oli mielestäni tehdä 10 sivun ryhmätyö 5-6 hengen ryhmissä. Kotimaasta tuttu ”tee sä toi ja mä teen ton niin lähetä se mulle sit tuntii ennen dedistä ja mä paan sen sit proffalle” ei enää toiminutkaan, vaan saadakseen edes jollain tavalla järkevän kokonaisuuden kasaan ryhmän on pakko työskennellä yhdessä. Yleisesti ottaen koen kuitenkin, että rakas kotiyliopistoni otti pongot tässä sarjassa.

Suomi – Belgia 3-1

Yhteenvetona tenttikuukaudesta: vaihto-opiskelijalla oli kivasti luppoaikaa, koska helpolla pääsi. Rivisoturi taas hikoilee kuukauden ja yrittää olla sotkematta Porterin arvoketjua, BGC-matriisia, kysyntä- ja tarjontakäyrää sekä tiimin elinkaaren vaiheita keskenään.

Over and out!