Mitä suomalainen yleensä tekee, kun kaipaa pientä irtiottoa arjesta? Vetää pienet kekkulit on varmaan aika turvallinen veikkaus. Tai jos oikein haluaa repäistä, niin kerätään kasaan poika/tyttöporukka ja lähdetään vaikka Turkkiin tai Las Palmasiin ”kulttuurilomalle”, tutustumaan uuteen kaupunkiin tai jopa golfaamaan. No eihän siinä mitään, on ihan reilua ja kohtuullista, että elämä ei koko ajan ole sitä tasaisen paksua puurtamista ja että hyödyntää mahdollisuuden kiertää muutakin kun sitä tuttua tahkoa.
No mitäpä lomalla sitten tehdään? Ollaan koko ajan pienessä kekkulissa on varmaan aika turvallinen veikkaus. Jos mukana on perhettä tai tyttö/poikaystävä, niin kierretään totta kai vesipuistot lasten iloksi sekä kaikki mahdolliset kylän kaupat naisten mieliksi. Miesväki taas suosii paikallisiin oluisiin tutustumista ja rantakohteiden tarkkailua. Lähtökohtaisesti suomalainen on kuitenkin lomallaan koko ajan enemmän tai vähemmän päissään, syö joka ilta siinä rantabulevardilla ylihintaista hampurilaista tai ”paikallista perinneruokaa” ja viikon jälkeen kotiin palattuaan kärsii krapulasta ja järkyttävästä kahden tunnin aikaerosta ainakin seuraavat neljä päivää.
Kuulostaako tutulta? Ei se mitään, been there done that. Yllä kuvattu ilmiö nostaa päätään aina, kun menet kaupunkiin, jossa et vakituisesti asu. On kyseessä sitten matka Helsingistä Turkuun tai viikko Vegasissa poikaporukalla (jälkimmäisen reissun kuulostaessa jopa hauskalta).
Mutta mitä tehdä, kun tuossa kohdemaassa tai –kaupungissa pitäisi asua seuraavat viisi kuukautta? Miten tuosta AH niin ihanasta loma-moodista vaihdetaan sujuvasti kaupungin asukkaaksi ja jätetään shit-faced-moodi tyylikkäästi turistien hoidettavaksi? Itse yritän parhaillani juuri tätä!
On myönnettävä, että opiskelijan arki ei aina vastaa työtä tekevän ihmisen elämän menoa. Ja toisaalta ei ole yhtä oikeaa tapaa integroitua uuteen yhteisöön ja ympäristöön. Ja kun on tiedossa, että pysyvyys omalla kohdallani tarkoittaa viittä kuukautta, niin ”act like a local” ei aina ole päällimmäisenä mielessä. Väittäisin kuitenkin, että pyrkimällä aborginaaliin elämäntyyliin saa oleskelustaan huomattavasti enemmän irti ja kotiin palattuaan ymmärtää huomattavasti paremmin kahden eri kulttuurin välisiä eroja; miksi tietyt asiat ovat kuten ne ovat.
Muutamana päivä sitten sain ystäviltäni kummastuneita katseita, kun kerroin että en ole ensimmäisen kolmen viikon aikana juurikaan kiertänyt paikallisia nähtävyyksiä tai käynyt tutustumassa joka ikiseen pikkukylään Brysselin lähistöllä. Sen sijaan olen kuluttanut aikaani lähinnä kävelemällä ympäriinsä, elvyttänyt vähäistä ranskan kielen osaamistani, istunut kahviloissa, syönyt paljon patonkia, juonut jonkin verran erilaisia oluita ja ihan vaan ottanut rennosti. Jos olisin Belgiassa kaksi viikkoa, niin luultavasti olisin käyttänyt aikani eri tavalla. Toki nähtyään kaiken ”pakollisen” heti alkuun voi sen jälkeen keskittyä olennaiseen, mutta kuten todettu voi asiat tehdä monella tavalla. Mielestäni kuitenkin mahdollisimman nopea tutustuminen paikallisten elintapoihin, tavalla tai toisella, on parempi tapa, kun kahden kuukauden känni nähtävyyksiä kierrellessä.
Miten paikalliset sitten elävät? Tuntuu, että kaikki tapahtuu todella hitaasti. En mielestäni ole mikään säheltäjä, mutta välillä meinaa hermo mennä, kun mitään ei tunnu tapahtuvan. Oluen juonti on jonkinlainen koko kansan harrastus ja sitä tehdään koko ajan, aamusta iltaan. Toisaalta tällä tarjonnalla olisi synti tehdä jotain muuta. Kauppojen aikaisten sulkemisaikojen vuoksi kaupungilla liikkuu koko päivän paljon ihmisiä, mutta kahdeksan jälkeen vain baarien lähettyvillä on ihmisiä. Ihmiset puhuvat tuntemattomille (jopa epäilyttävän näköisille ulkomaalaisille, eli minulle) ilman pakokauhun omaista tarvetta paeta paikalta. Belgiassa syödään hyvin, mutta lounaana yleisin vaihtoehto on täytetty patonki. Hyvännäköisiä vaatteita ei näköjään ole tapana käyttää.
Integroituminen on lähtökohtaisesti aina hyvä juttu, oli kyse sitten uudesta elinympäristöstä tai baarituttavuudesta. Pintapuolinen lääppiminen antaa käsityksen siitä mitä on tarjolla, mutta kun oikein yrittää ymmärtää ja sopeutua, niin kokemuksista saa yleensä paljon enemmän irti.
-Ari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti